Demokratia, paras valtiomuoto?

Oikeiston suunnalta valitetaan usein, että palkansaajajärjestöt ovat ylimääräinen osa päätöksentekojärjestelmäämme. Demokratiassa puolueiden tulisi ajaa omien eturyhmiensä asioita. Vasemmalta laidalta vaaditaan puolustamaan huonompiosaisia porvareiden riistolta ja lopettamaan valtion tukien jakaminen yrityksille.

Moni asia on muuttunut niistä ajoista, kun antiikin viisaat ryhtyivät pohtimaan demokraattisen valtiomuodon mahdollisuutta. Etenkin huomiota kiinnittää demokraattiseen valtiomuotoon nykyisin liittyvä ajatus siitä, että kansa valitsee edustajat päättämään siitä, ketkä ajavat heidän asioitaan. Antiikin viisaiden alkuperäisiin ajatuksiin kuuluu näkemys, että päättäjien tulisi nimenomaisesti ajaa kansan yhteistä etua. Päättäjiä ei valita edustamaan pientä kansanosaa, esimerkiksi huono-osaisia, vaan heidän tulisi neutraalisti huomioida jokaisen väestöryhmän tarpeet. Tällä hetkellä tilanne on se, että demokratiaksi kutsutaan eri väestöryhmien poliittisesti valittujen edustajien keskinäistä kiistelyä siitä, kuinka juuri heidän kannattajiensa etu tulisi parhaiten huomioiduksi.

Suomen eduskunta

Solon ja muut antiikin viisaat pohtivat mahdollisuutta valita päättäjät siten, että he eivät edustaisi tiettyä äänestäjäryhmää eli heillä ei olisi mitään erityistä intressiä ajettavanaan. He toimisivat kuin oikeuden tuomarit ja ottaisivat päätöksissään ja lainlaadinnassaan tasapuolisesti huomioon kaikkien edut. Esimerkiksi varakkaiden tahojen suosiminen verotuksen ja yritystukien muodossa rajoittuisi vain välttämättömään. Siihen, että yrityksillä on hyvät toimintaedellytykset ja toimialalla voidaan luoda ja lisätä kansan hyvinvointia. Lainsäädännön avulla huolehdittaisiin siitä, että jokaisella on kohtuulliset mahdollisuudet rikastua, mutta niin, että kukaan ei tulisi hyväksikäytetyksi. Käytännössä päättäjiksi valittavilta edellytettäisiin sitoutumattomuutta minkään tahon etujen ajamiseen oman henkilökohtaisen edun tavoittelusta puhumattakaan.

Miksi esittämäni demokraattinen järjestelmä kuulostaa utopistiselta vaikka siinä ei tuntuisi olevan mitään vikaa? Yhtä oikeaa vastausta kysymykseen tuskin löytyy. Aikojen saatossa vallasta on aina taisteltu ja taistelun tähänastinen tulos on se mitä nyt ympärillämme näemme. Uudenlaisten vaihtoehtojen esittäminen, eikä varsinkaan todellisiin muutoksiin pyrkiminen, edistä aktiivisesti päivänpolitiikassa toimivien uraa. Muutokset poliittisiin järjestelmiin tapahtuvat usein muista syistä kuin järkevän pohdinnan tuloksena. Ihmiselämän pituus on tehokas jarru kaikelle muutokselle. Monikaan ei halua riskeerata nykyistä olotilaansa, johon on tottunut. Asioiden säilyttäminen omalla mukavuusalueella on helpoin vaihtoehto. Ilmastokysymys, turvapaikanhakijat ja virusten hallitsematon leviäminen ovat eräitä niistä vaikeista kysymyksistä, jotka haastavat nykyistä parlamentaarista järjestelmäämme.

Demokratia Nyt

Mitähän mieltä Solon, Kleisthenes ja muut antiikin viisaat mahtaisivat olla demokratioidemme nykytilasta? Vastaavatko Yhdysvaltojen, Venäjän ja muiden Euroopan maiden demokratiamallit lainkaan sitä ajatusta ihanteellisesta vallanjaosta, jota kreikkalaiset tavoittelivat irtautuessaan suvereenien yksinvaltiaiden otteesta reilut kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten?

Kysymys demokratian tilasta ja toimivuudesta tuntuu taas ajankohtaiselta, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron nousi valtaan kansanliikkeen turvin perinteisen puoluejaon ulkopuolelta ja Suomessakin ihmisten kiinnostus puolueisiin rakoilee. Viimeksi kotimaisen päätöksentekojärjestelmämme kyseenalaisti kansanedustaja Hjallis Harkimo, joka erosi Kokoomuksesta ja perusti kansanliikkeeksi kutsumansa Liike Nyt ry:n.

Demokratian syntyyn vaikuttivat aikoinaan maallistuminen, kaupungistuminen sekä rationaalisen ajattelun ilmaantuminen. Kun sanotaan kliseisesti, että demokratia on tunnetuista vallanjakomuodoista paras, ei sitä välttämättä kuitenkaan ole helppoa perustella enää tämän päivän maailmassa. Platonin luonnostelemassa ihannevaltiossa kaavailtiin eliitin kouluttamista eroon ahneudesta ja myötätuntoiseksi köyhiä kohtaan. Antiikin uudessa henkisessä ilmapiirissä alkoivat kuitenkin hyveellistä ja kohtuuden mukaista elämää edustavat arvot pikku hiljaa jäädä unholaan. Nykyisin ollaan jo siinä tilanteessa, että vain kaikkein varakkaimmilla on käytännössä mahdollisuus tulla valituksi poliittisiin luottamustehtäviin ja valituksi tultuaan voi jopa Harkimon kaltainen miljonääri kokea itsensä ulkopuoliseksi ja vailla vaikutusmahdollisuuksia olevaksi.

Taloudellinen menestys näyttää jakavan ihmisiä entistä korostetummin niihin, jotka ovat vauraita ja haluavat elämäänsä lisää vaurautta sekä niihin, joilla vaurastumiseen ei erinäisistä syistä ole mahdollisuutta tai joille kohtuullinen toimeentulo riittää. Miten tästä demokraattisen yhteiskunnan mahdollistamasta epäkohdasta päästäisiin eteenpäin?

Vallanjakoperiaatteita voitaisiin uudistaa esimerkiksi valtiomies Solonin ”eunomista” tasapainomallia mukaillen. Varakkailla on hyvät taloudelliset toimintaedellytykset eikä heidän rikastumisestaan ole haittaa vähävaraisille, joten heidän omaisuudensuojaansa ei ole tarvetta puuttua. Sen sijaan olisi hyvinkin perusteltua, että he jättäytyisivät täysin politiikan teon ulkopuolelle omaisuuttaan kartuttamaan. Politiikkaan osallistuessaan heidän intresseissään kun kuitenkin olisi laatia sellaisia lakeja, jotka edistävät heidän rikastumistaan entisestään.

Taloudellinen ja poliittinen valta olisikin nykyoloissa järkevintä erottaa toisistaan ja asettaa toistensa yhteiskunnallisiksi vastinpareiksi. Tasapainotilan säilyttäminen näiden vallan muotojen välillä turvaisi yhteiskunnan kokonaisedun eikä vähävaraisten toimeentuloa, ympäristöä, eläinten oikeuksia tai muitakaan ei-materiaalisia ihanteita puolustavien ole tarvetta ryhtyä kapinoimaan. Poliitikkojen intresseissä tulee tärkeimpänä olla pyrkimys luoda hyvää elämää tasapuolisesti ylläpitävät yhteiskuntarakenteet. Paradoksaalista kuitenkin se, että vaikka tuntisimme demokratiaa paremman järjestelmän, tuskin mitkään olosuhteet saisivat meitä hylkäämään nykyisen mallin tai edes muuttamaan sitä merkittävästi.