Demokratia Nyt

Mitähän mieltä Solon, Kleisthenes ja muut antiikin viisaat mahtaisivat olla demokratioidemme nykytilasta? Vastaavatko Yhdysvaltojen, Venäjän ja muiden Euroopan maiden demokratiamallit lainkaan sitä ajatusta ihanteellisesta vallanjaosta, jota kreikkalaiset tavoittelivat irtautuessaan suvereenien yksinvaltiaiden otteesta reilut kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten?

Kysymys demokratian tilasta ja toimivuudesta tuntuu taas ajankohtaiselta, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron nousi valtaan kansanliikkeen turvin perinteisen puoluejaon ulkopuolelta ja Suomessakin ihmisten kiinnostus puolueisiin rakoilee. Viimeksi kotimaisen päätöksentekojärjestelmämme kyseenalaisti kansanedustaja Hjallis Harkimo, joka erosi Kokoomuksesta ja perusti kansanliikkeeksi kutsumansa Liike Nyt ry:n.

Demokratian syntyyn vaikuttivat aikoinaan maallistuminen, kaupungistuminen sekä rationaalisen ajattelun ilmaantuminen. Kun sanotaan kliseisesti, että demokratia on tunnetuista vallanjakomuodoista paras, ei sitä välttämättä kuitenkaan ole helppoa perustella enää tämän päivän maailmassa. Platonin luonnostelemassa ihannevaltiossa kaavailtiin eliitin kouluttamista eroon ahneudesta ja myötätuntoiseksi köyhiä kohtaan. Antiikin uudessa henkisessä ilmapiirissä alkoivat kuitenkin hyveellistä ja kohtuuden mukaista elämää edustavat arvot pikku hiljaa jäädä unholaan. Nykyisin ollaan jo siinä tilanteessa, että vain kaikkein varakkaimmilla on käytännössä mahdollisuus tulla valituksi poliittisiin luottamustehtäviin ja valituksi tultuaan voi jopa Harkimon kaltainen miljonääri kokea itsensä ulkopuoliseksi ja vailla vaikutusmahdollisuuksia olevaksi.

Taloudellinen menestys näyttää jakavan ihmisiä entistä korostetummin niihin, jotka ovat vauraita ja haluavat elämäänsä lisää vaurautta sekä niihin, joilla vaurastumiseen ei erinäisistä syistä ole mahdollisuutta tai joille kohtuullinen toimeentulo riittää. Miten tästä demokraattisen yhteiskunnan mahdollistamasta epäkohdasta päästäisiin eteenpäin?

Vallanjakoperiaatteita voitaisiin uudistaa esimerkiksi valtiomies Solonin ”eunomista” tasapainomallia mukaillen. Varakkailla on hyvät taloudelliset toimintaedellytykset eikä heidän rikastumisestaan ole haittaa vähävaraisille, joten heidän omaisuudensuojaansa ei ole tarvetta puuttua. Sen sijaan olisi hyvinkin perusteltua, että he jättäytyisivät täysin politiikan teon ulkopuolelle omaisuuttaan kartuttamaan. Politiikkaan osallistuessaan heidän intresseissään kun kuitenkin olisi laatia sellaisia lakeja, jotka edistävät heidän rikastumistaan entisestään.

Taloudellinen ja poliittinen valta olisikin nykyoloissa järkevintä erottaa toisistaan ja asettaa toistensa yhteiskunnallisiksi vastinpareiksi. Tasapainotilan säilyttäminen näiden vallan muotojen välillä turvaisi yhteiskunnan kokonaisedun eikä vähävaraisten toimeentuloa, ympäristöä, eläinten oikeuksia tai muitakaan ei-materiaalisia ihanteita puolustavien ole tarvetta ryhtyä kapinoimaan. Poliitikkojen intresseissä tulee tärkeimpänä olla pyrkimys luoda hyvää elämää tasapuolisesti ylläpitävät yhteiskuntarakenteet. Paradoksaalista kuitenkin se, että vaikka tuntisimme demokratiaa paremman järjestelmän, tuskin mitkään olosuhteet saisivat meitä hylkäämään nykyisen mallin tai edes muuttamaan sitä merkittävästi.

Päätimme lasten ja nuorten tulevaisuudesta

Lapset ovat aikuisten muovailuvahaa. Heistä pyritään valmistamaan aikuisten toiveiden mukaisia uusia aikuisia ilman, että heiltä kysytään mitään. Näin on aina ollut ja tulee olemaan, sillä aikuiset tietävät paremmin.

Platon luonnosteli mallin ihanneyhteiskunnaksi, jossa lapset otetaan valtion hoitoon kasvatettaviksi ja koulutettaviksi. Platonin kasvatusideologia edustaa totalitääristä mallia, jossa kasvatus on annettu pois ydinperheen ulottumattomiin. Nuorille taataan ammatti, josta on valtiolle hyötyä ja johon lapsen omat lahjat parhaiten näyttävät sopivan. Aristoteleen filosofian mukaan ihmisen tulee itsenäisesti pyrkiä kehittämään teoreettista ajatteluaan ja noudattaa sen mukaisia hyveitä elämässään.

Kasvatus ja koulutus pohjautuvat Suomessa ja monissa muissakin maissa Aristoteleen vaikutteiden mukaisesti teoreettisesti laaja-alaisten valmiuksien kehittämiseen. Suomalaisen koulun saavutuksena pidetään näiden kahden antiikista juontavan ideaalin yhdistämistä. Lapset osallistuvat valtion ohjaamaan ja kuntien järjestämään koulutukseen, joka ei kuitenkaan Platonin ajatuksen tapaan pyri ohjaamaan lasta hänen kykyjään ja taipumuksiaan vastaavaan ammattiin. Elinkeinoelämä ja valveutuneet vanhemmat vaativat tosin julkisin varoin ylläpidetyltä koulutukselta kansainvälisyyttä ja huipputeknologian korostamista, koska niihin liittyvien taitojen uskotaan tuovan etua tulevaisuuden työelämässä. Hyvin toimeentulevat perheet voisivat toki helposti järjestää jälkikasvulleen yksityiskouluja tai siirtää lapsensa kotiopetukseen. Molemmat vaihtoehdot ovat sallittuja Suomessa, vaikka yksityiskoulujen perustaminen on valtion koulutusmonopolin toimesta tehty lähes mahdottomaksi.

Miltä suomalainen koulu näyttäisi, jos se olisi toteutettu Platonin ihanneyhteiskunnan tavoitteiden mukaisesti? Peruskoulussa opittaisiin käytännöllisiä ja hyödyllisiä asioita eli sellaisia taitoja, jotka edistävät tai varmistavat työllistymisen jollekin ammattialalle. Koulun alkaessa jokainen lapsi testattaisiin ja hänet ohjattaisiin jollekin yhteiskunnan näkökulmasta tärkeälle linjalle oppimaan perustaidot kyseiseltä ammattialalta. Lukemisen ja laskemisen opettelu nivottaisiin ammattiin liityvien taitojen opetuksen yhteyteen. Linjoille sijoituttaisiin oppimaan esimerkiksi terveydenhoitoa ja hoivatyötä, tekniikkaa tai markkinointi- ja palvelualoja. Taiteisiin, historiaan ja sivistyksen piiriin kuuluvat asiat opitaan niinikään osana omaa ammattia. Lapset olisivat myös motivoituneita oppijoita, kun omat taipumukset sekä kiinnostus alaan edistävät asioiden oppimista.

Platonin ajattelun mukaisesti jokainen nuori ohjautuisi suoraan ammattiin eikä nuorten aikuisten tarvitsisi enää viettää välivuosia pohtiessaan mitä haluaisivat aikuisena ryhtyä tekemään. Aristoteleen vaikutteiden mukaan kehittynyt koululaitos saa nuoret teoretisoimaan ja pohtimaan ilmiöitä. Aikaa kuitenkin kuluu ja lopullinen ammattiin sijoittuminen siirtyy monilla varhaiseen aikuisuuteen. Suomella on hyvinvointivaltiona vielä varaa tarjota ilmaista kasvatusta ja koulutusta kaikille. Monet hyödyntävät näitä etuja jopa parinkymmenen vuoden ajan.

Maailma on muutoksessa ja Suomen valinta koulutuksen ja kansainvälisen kilpailun haasteissa perustuu nykyisen asiantilan säilyttämiseen. Tunnustamme koulutuksen merkityksen globaalimarkkinoilla ja olemme varmoja siitä, että emme tule tarvitsemaan minkäänlaista vaihtoehto B:tä. Säilyttävä ratkaisu voi toimintaympäristön muutoksista eli kilpailijoiden valinnoista riippuen kuitenkin johtaa taantuvan ”Slow Life”-Suomen syntyyn tai jos onni suosii pystymme säilyttämään kilpailuasemamme. Aikuiset ovat tehneet päätöksiä ja niiden varaan on lastemme ja nuortemme tulevaisuutensa rakennettava.