Päätimme lasten ja nuorten tulevaisuudesta

Lapset ovat aikuisten muovailuvahaa. Heistä pyritään valmistamaan aikuisten toiveiden mukaisia uusia aikuisia ilman, että heiltä kysytään mitään. Näin on aina ollut ja tulee olemaan, sillä aikuiset tietävät paremmin.

Platon luonnosteli mallin ihanneyhteiskunnaksi, jossa lapset otetaan valtion hoitoon kasvatettaviksi ja koulutettaviksi. Platonin kasvatusideologia edustaa totalitääristä mallia, jossa kasvatus on annettu pois ydinperheen ulottumattomiin. Nuorille taataan ammatti, josta on valtiolle hyötyä ja johon lapsen omat lahjat parhaiten näyttävät sopivan. Aristoteleen filosofian mukaan ihmisen tulee itsenäisesti pyrkiä kehittämään teoreettista ajatteluaan ja noudattaa sen mukaisia hyveitä elämässään.

Kasvatus ja koulutus pohjautuvat Suomessa ja monissa muissakin maissa Aristoteleen vaikutteiden mukaisesti teoreettisesti laaja-alaisten valmiuksien kehittämiseen. Suomalaisen koulun saavutuksena pidetään näiden kahden antiikista juontavan ideaalin yhdistämistä. Lapset osallistuvat valtion ohjaamaan ja kuntien järjestämään koulutukseen, joka ei kuitenkaan Platonin ajatuksen tapaan pyri ohjaamaan lasta hänen kykyjään ja taipumuksiaan vastaavaan ammattiin. Elinkeinoelämä ja valveutuneet vanhemmat vaativat tosin julkisin varoin ylläpidetyltä koulutukselta kansainvälisyyttä ja huipputeknologian korostamista, koska niihin liittyvien taitojen uskotaan tuovan etua tulevaisuuden työelämässä. Hyvin toimeentulevat perheet voisivat toki helposti järjestää jälkikasvulleen yksityiskouluja tai siirtää lapsensa kotiopetukseen. Molemmat vaihtoehdot ovat sallittuja Suomessa, vaikka yksityiskoulujen perustaminen on valtion koulutusmonopolin toimesta tehty lähes mahdottomaksi.

Miltä suomalainen koulu näyttäisi, jos se olisi toteutettu Platonin ihanneyhteiskunnan tavoitteiden mukaisesti? Peruskoulussa opittaisiin käytännöllisiä ja hyödyllisiä asioita eli sellaisia taitoja, jotka edistävät tai varmistavat työllistymisen jollekin ammattialalle. Koulun alkaessa jokainen lapsi testattaisiin ja hänet ohjattaisiin jollekin yhteiskunnan näkökulmasta tärkeälle linjalle oppimaan perustaidot kyseiseltä ammattialalta. Lukemisen ja laskemisen opettelu nivottaisiin ammattiin liityvien taitojen opetuksen yhteyteen. Linjoille sijoituttaisiin oppimaan esimerkiksi terveydenhoitoa ja hoivatyötä, tekniikkaa tai markkinointi- ja palvelualoja. Taiteisiin, historiaan ja sivistyksen piiriin kuuluvat asiat opitaan niinikään osana omaa ammattia. Lapset olisivat myös motivoituneita oppijoita, kun omat taipumukset sekä kiinnostus alaan edistävät asioiden oppimista.

Platonin ajattelun mukaisesti jokainen nuori ohjautuisi suoraan ammattiin eikä nuorten aikuisten tarvitsisi enää viettää välivuosia pohtiessaan mitä haluaisivat aikuisena ryhtyä tekemään. Aristoteleen vaikutteiden mukaan kehittynyt koululaitos saa nuoret teoretisoimaan ja pohtimaan ilmiöitä. Aikaa kuitenkin kuluu ja lopullinen ammattiin sijoittuminen siirtyy monilla varhaiseen aikuisuuteen. Suomella on hyvinvointivaltiona vielä varaa tarjota ilmaista kasvatusta ja koulutusta kaikille. Monet hyödyntävät näitä etuja jopa parinkymmenen vuoden ajan.

Maailma on muutoksessa ja Suomen valinta koulutuksen ja kansainvälisen kilpailun haasteissa perustuu nykyisen asiantilan säilyttämiseen. Tunnustamme koulutuksen merkityksen globaalimarkkinoilla ja olemme varmoja siitä, että emme tule tarvitsemaan minkäänlaista vaihtoehto B:tä. Säilyttävä ratkaisu voi toimintaympäristön muutoksista eli kilpailijoiden valinnoista riippuen kuitenkin johtaa taantuvan ”Slow Life”-Suomen syntyyn tai jos onni suosii pystymme säilyttämään kilpailuasemamme. Aikuiset ovat tehneet päätöksiä ja niiden varaan on lastemme ja nuortemme tulevaisuutensa rakennettava.

 

Tuuletuksia odotellessa

Päivän puheenaiheena oli aamun radiolähetyksessä hiljattain Yhdysvalloissa julkaistu tutkimus, jossa oli kyetty osoittamaan, että ihmisten kasvoista voi päätellä onko henkilö rikas vai ei. Tutkimusasetelma oli mielenkiintoinen ja tulokset hämmästyttäviä, sillä koehenkilöt kykenivät erittäin suurella todennäköisyydellä erottamaan rikkaat henkilöt köyhistä vain heille näytettyjen kasvokuvien avulla. Tutkimuksesta kertonut toimittaja käytti ilmaisua onnellista elämää viettäneiden kasvojen piirteistä.

Tutkimus epäilemättä vahvistaa entisestään stereotyyppisiä käsityksiämme hyvän ulkonäön, pituuden ja älykkyyden korrelaatiosta varallisuuteen, työuralla menestymiseen ja yleiseen arvostukseen. Minulle toimittajan maininta onnellisesta elämästä toi mieleen anekdootin, jossa filosofi Platonin kerrotaan katselleen kyynikkofilosofi Diogenes Sinopelaisen salaatinpesua. Platon tokaisi Diogenesille, että jos tulisit filosofoimaan hallitsija Dionysioksen palatsiin, sinun ei tarvitsisi olla täällä salaatin lehtiä pesemässä. Diogenes ei jäänyt sanattomaksi vaan vastasi: ”Jos sinä olisit joskus opetellut pesemään salaattia, niin sinunkaan ei tarvitsisi viettää aikaasi hovissa nöyristellen.”

Veistos Tapani Kokko

Hyvä elämä ja onnellisuus yhdistetään mediassa ja yleisestikin varsin yksipuolisesti varallisuuteen, menestykseen ja ulkonäköön liittyviksi. Antiikissa kyynikkofilosofit arvostelivat hyvin napakasti paitsi teoreetikkofilosofeja myös sovinnaisia ja hyviä tapoja noudattavia kanssaihmisiään. Kaipaisin kovasti itsekin sovinnaisten uskomustemme ja arvojemme tuulettamista. Polku oikeaksi kyynikoksi on kuitenkin niin vaativa, että mukavuudenhaluisten opportunistien aikakaudella ei mistään näytä löytyvän sellaista hahmoa, joka pystyisi hyppäämään aidon kyynikon housuihin.

Sokrateesta Linkolaan

Valtavirrasta poikkeavia marginaali-ihmisiä on ollut aina. Antiikin filosofihahmoista tunnetuin, Sokrates, tuomittiin kuolemaan myrkkymalja juomalla. Aikamme radikaaleimpiin suomalaisiin ajattelijoihin kuuluvasta Pentti Linkolasta on julkaistu elämäkertateos, joka on herättänyt laimeahkoa keskustelua mediassa.

Molemmat ajattelijat ovat haastaneet kanssaihmisiään näkemään arkipäivän itsestäänselvyyksien yli. Sokrates haastoi keskustelukumppaneitaan kysymyksin. Sokrates katsoi, että ei itse tiedä mitään, mutta tenttasi muilta tietoa ajatustemme kirkastamiseksi. Linkola puolestaan esiintyy tietävänä profeettana sanoen suoraan kuinka asiat ovat. Niin Sokrates kuin Linkolakin ovat herättäneet mielipahaa aikalaistensa keskuudessa. Edellinen sen vuoksi, että ei omasta mielestään tiennyt mitään ja jälkimmäinen, koska tietää liikaa. He ovat molemmat kokeneet vallanpitäjien ja tavallisen kansan taholta vihamielisyyttä tai mitätöivää asennoitumista.

Tiedämme Sokrateen ärsyttäneen vallanpitäjiä sen vuoksi, että hän pyrki vaikuttamaan kansalaisten omiin ajattelutaitoihin. Kansalaisten sisäinen tai henkinen kehitys olisi pikku hiljaa voinut johtaa valtaapitävien etujen kyseenalaistamiseen ja vastustamiseen. Linkola puolestaan on suorasanaisesti vaatinut elämäntapaamme radikaalia muutosta. Monille tuttu on kuva netistä tai kehittämiskonsulttien esityksistä, jossa puhujapöntöstä kysytään yleisöltä, että ”kuka haluaa muutosta?” Kaikki nostavat kätensä innoissaan muutoksen puolesta. Seuraavassa kuvassa sama henkilö kysyy yleisöltä ”kuka haluaa muuttua?”, mutta yhtään kättä ei nouse. Sen paremmin Sokrates kuin Linkolakaan eivät ole muuttaneet maailmaa, mutta ovat lunastaneet paikkansa historiassa mielenkiintoisina valtavirtaa haastavina ajattelijoina.

Oman ajattelun ja omien arvojen kyseenalaistaminen ja uudistaminen voi nousta ratkaisevaksi tekijäksi ihmiskunnan selviytymisen tulevissa haasteissa. Linkolan tieteellissävytteinen ja ihmisarvoa vähättelevä argumentaatio kaikuu kuuroille korville. Sokrateen haastavampi vaihtoehto ei myöskään ole realistinen vaihtoehto nykymaailmassa. Harva viitsii vaivata päätään ja haastaa omia ajatustottumuksiaan maailmassa, jossa pinnallisten ajatusten ja tölväisyjen tulva virtaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jossa tosi ja epätosi riemukkaasti sekoittuvat mielikuvien ja mielikuvituksen maailmoihin. Geeneihimme sisäänrakentunut mukavuudenhalu ja pyrkimys säästää voimia vievät voiton. Eikö se työpaikan kehittämispäivä nyt mitenkään riittäisi?

Nalle Puh ja kovat kysymykset

Antiikin filosofiset koulukunnat edustivat ja edustavat tavallaan myös edelleen nykyihmisten keskeisiä maailmankuvan aineksia. Filosofit opettivat ajattelutapojensa perusteita omissa kouluissaan, ainakin ne, joilla sellainen oli. Platonin koulu tunnetaan nimellä Akatemia, Aristoteleen koulun nimi oli Lykeion ja Stoalaisten koulun nimi sai nimensä pylväiden reunustaman markkinapaikan mukaan, jossa heillä oli tapana kokoontua (Stoa Poikile).

Epikuros eli kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua ja oli eräs merkittävimmistä filosofeista helleeneille. Häneltä saatua ajattelutapaa noudatettiin laajasti ja pitkään, jopa viidensadan vuoden ajan ennen kristinuskon dominanssia. Epikuroksen koulu toimi hänen kotinsa puutarhassa mistä se sai nimekseen gardenia. Koulun jäsenille oli ensiarvoisen tärkeää voida seurustella ja pohtia filosofisia kysymyksiä yhdessä toistensa kanssa.

Monille antiikin filosofiasta on jäänyt mieleen pyrkimys tai vaatimus hyveiden mukaan eläminen. Silti oli myös niitä, kuten epikurolaiset, joiden mielestä ei ei hyveiden mukaan eläminen ole mitenkään itseisarvoista. Miksi pitäisi olla ahkera, rohkea, kohtuullinen, oikeudenmukainen tms.? Eräskin Diogenes niminen kyynikoihin luettu filosofi tapasi käyttäytyä säädyttömästi julkisilla paikoilla protestoidakseen yleisesti hyväksyttyjä käytöstapoja vastaan.

Antiikin hyveet liitettiin osaksi kristillistä maailmankuvaa etenkin protestanttisen etiikan yhteyteen. Sen mukaan taivaassa valittujen menestyjien tulee noudattaa ahkeruuden ja kovan uurastuksen ihanteita ja hyveitä kyetäkseen kartuttamaan maanpäällistä mammonaansa. Omaisuuksia ei kukaan saa mukaansa täältä lähtiessään, mutta palkinnon uskottiin koittavan tuonpuoleisessa.

Miten sitten Nalle Puh liittyy tähän? No, Nalle Puhia pidetään vähän yksinkertaisena nallena, jolle elämän pienet asiat tuottavat nautintoa ja hyvää mieltä. Hunaja ja ystävät ovat sille kaikkein tärkeintä. Voidaankin esittää filosofinen kysymys: Onko nyt viisaampaa elää elämänsä Nalle Puhin tapaan tyytyväisenä hyvällä mielellä vai siten, että käyttää koko työuransa menestyksen, mammonan ja kunnian tavoitteluun?