Filosofit kadoksissa?

Miksi filosofeja ei näy eikä kuulu julkisuudessa, kun maailma on liekeissä? Tätä kysyy mm. Helsingin Sanomat helmikuun alussa. 

Sokrateen tuomio antiikin Kreikassa yli kaksi tuhatta vuotta sitten sementoi filosofian aseman ja näkyvyyden meidän päiviimme saakka. Roomalaiset laittoivat kaduilla ja pihoilla jatkuneelle filosofoinnille lopullisen pisteen, jonka jälkeen maallinen valta yhdessä kirkon kanssa on pitänyt kansalaisten ajatukset kurissa. Kommunismin aaltojen läikähdettyä yli nähtiin, minkälaisesta yhteiskunnallisesta voimasta tukahdutetussa ajattelussa on kyse. 

Platonin luola

Hämmästelemme filosofien näkymättömyyttä samalla kun pyrimme ymmärtämään mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu. Filosofia toki tarjoaa välineitä näiden asioiden käsittelyyn, mutta filosofian alan koulutuksessa painopiste on toisaalla. Yliopistoissa työskentelevät filosofian tutkijat edistävät omien tutkimusalojensa tutkimusta eli jatkavat tieteellistä toimintaa ja perinnettä siinä muodossa minkä kirkko ja valtio sille aikanaan salli. Asiaan vihkiytymättömiä ei yliopistoissa harjoitettava filosofian tutkimus nykymuodossaan kiinnosta yhtään enempää kuin vaikka valtiovarainministeriön budjettivirkamiesten valmistelutyö. On hyvä myös muistaa, että filosofia ei lähtökohtaisesti tarjoa vastauksia vaan pyrkii kysymään ja kyseenalaistamaan.

Silloin kun ollaan huolissaan filosofien näkymättömyydestä, tulisi katse kohdistaa filosofisen praktiikan suuntaan. Antiikissa harjoitettua keskusteluperinnettä jatkaa jo vuosikymmenien ajan kasvanut joukko filosofian praktikkoja, jotka ovat suoraan tekemisissä kansalaisten kanssa. On yksityisvastaanottoja ja keskusteluryhmiä. Heidän työnsä nauttii monissa maissa arvostusta ja praktikkojen palveluja kannattaisi Suomessakin tuoda julkisuuteen. Asiakkailta ei filosofin vastaanotolla odoteta filosofian tuntemusta vaan filosofia antaa praktikolle tarpeelliset eväät ihmisten kohtaamiseen. Vakaviin mielenterveysongelmiin heiltä ei hoitoa saa, mutta filosofin vastaanotot voisivat hyvinkin lyhentää hoitojonoja mielenterveyden saralla. Valaisen asiaa tyypillisellä tilanteella.

Työpaikalla pidetään YT-neuvottelut, jonka seurauksena henkilökuntaa irtisanotaan tai siirretään muihin tehtäviin. Henkilöt, joita toimenpiteet koskevat, menettävät yöunensa ja kääntyvät valvoneina ja väsyneinä työterveyshuollon puoleen. Sieltä heidät passitetaan sairaslomalle ja annetaan resepti masennuslääkkeitä varten. Työntekijä, joka ei ole tilanteeseensa millään tavoin syyllinen, huomaa hetken kuluttua olevansa potilas, joka on ehkä irtisanottu ja jonka elämänlaatu muuttuu masennuslääkkeiden syömisen seurauksena. Pisteeksi iin päälle hän saa potilastietorekistereihin merkinnän, joka vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi vakuutusta haettaessa. 

Praktikkofilosofi voi keskustelemalla auttaa hahmottamaan tilannetta ja parhaassa tapauksessa estää kuvatunlaisesta tilanteesta kärsivää henkilöä joutumasta elämänlaatua kohtalokkaalla tavalla heikentävään syöksykierteeseen. Filosofian praktiikka on valitettavasti vain historian vanki. Kuten Sokrateen, ei filosofien nykyisinkään toivota palaavan ihmisten pariin. Saman kaltaisista elämän laadun parantamiseen tähtäävistä keskusteluista saa asiakas systeemin hyväksymiin käynteihin Kela-korvauksen, mutta filosofin vastaanotolla ei.

One Reply to “Filosofit kadoksissa?”

  1. Juuri näin. Nyt kaiken selittäminen on yht’äkkiä psykologien yksinoikeus, ainakin julkisuudessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.