Ihminen, talous ja filosofia

Onko ihmisen perimmäinen tarkoitus rikastua? Optiomiljonäärejä on ollut jo ainakin 2500 vuoden ajan. Eräs heistä on ensimmäisiin länsimaisiin filosofeihin lukeutuva Thales, joka teki taitavalla operaatiolla omaisuuden jo 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Thales oli taitava matemaatikko ja tähtitieteilijä. Antiikin seitsemän viisaan joukkoon luettu Thales kykeni ennustamaan auringon ja kuunpimennyksiä sekä rikastui onnistuttuaan ennakoimaan tulevan vuoden hyvän oliivisadon. Thales teki vuokrasopimukset oliiviöljypuristamoiden kanssa saaden muhkean osuuden niiden tuotosta. Thalesin eettisen ajattelun mukaan rikastuminen on hyväksyttävää, kunhan siitä ei seuraa mitään pahaa muille.

Antiikin Kreikassa oli vallalla hierarkkinen yhteiskuntajärjestys, vaikka siellä myös tehtiin ensimmäiset demokraattiseen yhteiskuntaan tähtäävät kokeilut. Miesten ja naisten välillä ei tasa-arvo vallinnut, vaikka Ateenassa muutamia naisfilosofeja olikin. Varallisuus oli hallitsijoiden ja heidän suosikkiensa muodostamien alueellisten heimojen käsissä eikä varsinaista sosiaalista kiertoa merkittävästi esiintynyt. Orjuus oli yleistä ja vapaiden henkilöiden oli syytä pitää varansa, että ei tullut kaapatuksi ja tullut myydyksi orjana. Vastaavasti orjuudesta saattoi myös vapautua lunnaita vastaan. Filosofi Epiktetos perusti oman filosofikoulun ja nautti suurta arvostusta loppuelämänsä ajan orjuudesta vapauduttuaan. Ateenaan ilmaantui yhä enemmän filosofeja, joiden tavoitteena ei ollut rikastuminen, vaan ainoastaan tiedon ja totuuden tavoittelu. Filosofit saivat seuraajia ja heidän oppiensa pohjalta muodostui kokonaisia elämäntapaliikkeitä. Lisäksi perustettiin tunnetut oppilaitokset Platonin Akatemia ja Aristoteleen Lykeion. Vastapainoa vaurauden kasvattamiseen ja ylelliseen elämään pyrkiville ateenalaisille tarjosivat Sokrates ja hänestä inspiroituneet kyynikot, joista jotkut jopa luopuivat omaisuudestaan ja muuttivat kaduille elääkseen henkisesti ja sosiaalisesti vapaata elämää.

Juutalais-kristillisen uskon saatua ylivallan yhteiskunnasta vahvan Rooman ansiosta päättyi henkisen monimuotoisuuden aika niin Kreikassa kuin muuallakin Euroopassa. Antiikin filosofien kirjoitukset yksi toisensa jälkeen katosivat. Thaleksen, Sokrateen ja monen muun filosofin ei tiedetä kirjoittaneen lainkaan. Platonin teoksista suuri osa käsitteli Sokrateen elämää ja hänen filosofisia keskustelujaan kanssaihmistensä kanssa. Aristoteleen tiedetään laatineen 200 tutkielmaa monelta eri alueelta, mutta niistä vain 31 on löytynyt. Epikuroon veljellinen filosofia innoitti ihmisiä mielihyvän saavuttamiseen tähtäävillä aatteillaan yli 700 vuoden ajan, kunnes senkin jatkuminen tehtiin mahdottomaksi.

Antiikin jälkeinen aika

Filosofia ei kuitenkaan täysin kadonnut uskonnollisten vuosisatojen myötä. Näkyviin jäi lähinnä se osa, jonka asiana oli pohtia Jumalan olemassaoloa ja ihmisen perisyntiä. Uskonto otti tiukan syliotteen filosofiasta eikä se ole siitä vieläkään täysin irrottanut otettaan. Ateenan kultakausi Euroopan henkisenä pääkaupunkina oli joka tapauksessa ohi.

Keskiajalla vaurastumisen ja hartaan yhteiskunnallisen osallistumisen uskottiin turvaavan hyvän elämän kuoleman jälkeenkin. Thomas Moren Utopia -teoksessa kuvaillaan onnelaa, jossa rikkaudet ja kultakäädyissä kulkevat vierailijat herättävät asukkaissa ihmetystä. Korkeassa valtion virassa toiminut More kirjoitti Utopian salanimellä yhteiskuntakritiikiksi. Teoksessa on runsaasti epikurolaisuuteen viittaavia elementtejä kuten yhteisesti nautittavat hyvät ateriat, henkistä pääomaa kehittävä opiskelu ja kohtuulliset työajat.

Valistuksen ajan alussa filosofit alkoivat palailla hoveihin eikä heidän olemassaolonsa oikeutusta enää merkittävästi rajoitettu uskontokuntien toimesta. Skottifilosofit David Hume ja Adam Smith patsastelivat kuuluisina intellektuelleina, joille kaikki tärkeät ovet olivat avoinna. Smithin ajatus, että yhteinen etu toteutuu kaikkein parhaiten silloin, kun jokainen ajaa omaa etuaan, jäi historiaan ja tunnetaan vertauskuvallisella nimellä näkymättömästä kädestä, joka ohjailee yhteiskunnan kehitystä oikeaan suuntaan.

Itävaltalainen filosofi Karl Popper kartoitti viime vuosisadalla totalitäärisen yhteiskunnan kehitystä Platonista Marxiin. Platonin malli valtion asioiden järjestämiseksi ihanteellisella tavalla kumpuaa filosofisesti ylevistä lähtökohdista päätyen ihmisyksilöiden kategoriseen luokitteluun ja heidän elämänkulkunsa alistamiseen yhteisön hyväksi. Popper näki samansuuntaista ajattelua myös Hegelin ja Marxin filosofioissa. Viime vuosisadan kokeilut sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseksi ovat pääosin jo loppuneet. Valtion ensisijaisuus yksilöön nähden on ns. avoimissa yhteiskunnissakin vahva, mutta hieman toisin kuin totalitääristä yhteiskuntamallia esittäneet filosofit sitä olivat kaavailleet. Kiina on yhä tiukasti valtiojohtoinen maa, mutta siellä henkilökohtainen vaurastuminen ja tuotantovälineiden omistaminen on nykyisin hyväksyttyä.

Uudella ajalla ja yhä edelleen elää ajatus työn tekemisestä ja siinä menestymisestä välttämättömänä edellytyksenä taivaspaikan saamiseksi. Puhutaan myös protestanttisesta työetiikasta. Kaikki eivät kuitenkaan ole menestyjiä, vaan suuri osa ihmisistä tulee tai ajautuu enemmän tai vähemmän riistetyiksi, hyväksikäytetyiksi tai syrjäytyneiksi. Teollistumisen alkuvaiheessa 1800-luvun Englannissa Rochdalen kaupungissa heräsi tarve ryhtyä yhteisvoimin hankkimaan kunnollisia kohtuuhintaisia elintarvikkeita työläisille ja heidän perheilleen. Ryhdyttiin kilpailemaan osuustoiminnallisin keinoin kauppiaita vastaan, jotka möivät häikäilemättömästi pilaantuvia tuotteita ja vajaita myyntieriä. Kuluttajaosuuskuntien lisäksi osuustoiminta laajeni myös muille toimialoille kuten esimerkiksi ammatinharjoittamiseen, maanviljelyyn, varainhoitoon, taiteisiin ja asumiseen.

Oravanpyörä

Rikastumisen eetos ja ikiaikainen halu kerätä omaisuutta näkyvät entiseen tapaan kaikkialla. Vaatii melkoista kansalaisrohkeutta pysytellä oravanpyörän ulkopuolella ja elää vaihtoehtoista elämää talouskasvua ihannoivan yhteiskunnan ulkopuolella. Antiikissa kyynikot kehittivät ja karaisivat itseään selviytymään askeettisen elämäntyylin myötä seuraavista epämukavuuksista. Aristoteles määritteli rahan kolmeksi tehtäväksi toimia vaihdannan välineenä, tilinpidon yksikkönä ja arvon säilyttäjänä. Yksittäisille ihmisille sillä on kuitenkin muitakin merkityksiä. Varallisuutta kootaan toivotun tai jopa yltäkylläisen elintason saavuttamiseksi ja joskus myös naapureiden kateuden herättämiseksi. Egyptiläinen viisas Ptahhotep kirjoitti jo 4500 vuotta sitten, että pahuus voi tuottaa varallisuutta, mutta vain totuus on pysyvää.

Taloudellinen hyvinvointi on tehnyt suurelle joukolle ihmisiä mahdolliseksi elämän, josta aiemmat sukupolvet eivät ole voineet edes uneksia. Talouskasvu on kuitenkin myötävaikuttamassa ja edistämässä ympäristöongelmia, stressiä sekä väestön hyvinvointiin liittyvää eriarvoisuutta. Teknologisen kehityksen avulla toivotaan voitavan ratkaista ja korjata kaikki epäkohdat, joita yhteiskunnassa on. Robotit ja keinoäly nähdään mielellään pelastuksena, jonka turvin kasvu voi jatkua ja ihmiset vapautua rasittavista ja yksitoikkoisista tehtävistä. Uusi teknologia voidaan epäilemättä joissain valtiojohtoisissa maissa saattaa palvelemaan koko väestön hyvinvointia, mutta yksityiseen yrittäjyyteen ja omistamiseen suuntautuneissa maissa työn jääminen koneiden hoidettavaksi merkitsee useimmille kuitenkin jäämistä yhteiskunnan avun varaan.

Olisiko kaikki voinut olla toisin?

Thales loi omaisuutensa ennustajan taitojensa ansiosta. Thaleksen henkilökohtainen elämä tuskin olisi kuitenkaan ollut kovin erilaista, vaikka hän olisi jäänyt merkittävää varallisuutta paitsi. Hänhän jätti jälkensä filosofian ja monen tieteenalan historiaan ja nimettiin yhdeksi antiikin seitsemästä viisaasta. Oliko länsimaisten yhteiskuntien kehitys nykyisenlaiseksi väistämätöntä vai olisivatko jotkin asiat toisin, jos Aristoteleen kaikki tutkielmat olisivat säilyneet tallessa ja olleet tutkijoiden käytössä näiden reilun kahden vuosituhannen ajan? Olisiko tiede ehkä nykytilaan verrattuna huomattavasti pidemmällä ja eläisimmekö sen ansiosta terveinä ja huomattavasti vanhemmiksi? Olisiko edes osa kaikista käydyistä sodista voitu välttää, jos länsimaiset yhteiskunnat olisivat saaneet kehittyä Epikuroon ja hänen jo kolme ja puoli tuhatta vuotta sitten kirjoittaneiden egyptiläisten hengenheimolaistensa hahmottelemaan suuntaan? Voimme olla tyytyväisiä monista saavutuksista, joihin länsimaissa on ylletty. On kuitenkin todettava, että elämme tällä hetkellä hyvin hajanaisissa ja epävarmoissa olosuhteissa. Aristoteleen ja muiden antiikin filosofien vaikutus keskeisten tieteenalojen syntyyn on ollut merkittävä. Meillä ei ole keinoja arvioida minkälaisesta menetyksestä on kyse, kun puhutaan kadoksissa olleista ja menetetyistä teoksista. Tulivuoren purkaukset ja tulipalot, sodat ja valtaapitävien intressit ovat välillisesti vaikuttaneet henkisen pääomamme määrään. Joissain asioissa tuntuu kuin olisimme yhä pimeällä keskiajalla, mutta toivoa paremmastakin voi nähdä.

Filosofit vain harvoin rikastuvat kuten Thales, mutta filosofialla voi joskus olla myönteisiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia. Tutustuin eräässä seminaarissa Italian Bolognassa 1990-luvulla erääseen Keskon johtoryhmän jäseneen. Selostin hänelle seikkaperäisesti eettisen kuluttamisen ajatusmaailmaa ja kuinka vastuullinen liiketoiminta voi paitsi lisätä myyntiä myös tuoda hyvinvointia hikipajoissa ahertaville työntekijöille ja tuottajille. Ei kulunut aikaakaan, kun K-ryhmässä pantiin tuulemaan ja yhtiö sai ennen näkemättömän julkisuusvyöryn sekä sylin täydeltä palkintoja vastuullisesta kauppiastoiminnastaan.

Avoimen länsimaisen yhteiskunnan suvaitsevuus merkitsee mahdollisuuksia monenlaiselle yrittäjyydelle. Ihmiset irtautuvat perinteistä ja muuttavat kulutuskäyttäytymistään omaksumiensa aatteiden mukaisiksi. Harvojen harrastuksista voi kehittyä megatrendejä. Vastuu ympäristön tilasta, omasta terveydestä ja jaksamisesta sisältyivät jo Keskon kampanjoihin, mutta esimerkiksi lihaton ruokavalio on vasta Kalifornian Piilaakson miljonäärijohtajien ja muutamien huippu-urheilijoiden ansiosta muuttunut todelliseksi megatrendiksi. Hesburgerin mainoksessa kysytään voiko hampurilaisravintola luopua lihasta ja vastataan, että kyllä voi. Yrittäjyyden ja elinkeinoelämän kukoistus edellyttää kykyä uusiutua. Elämäntyylien ja ajatusten kirjo rikastuttaa ihmislajia henkisesti ja tarjoaa loputtomasti uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ihminen, talous ja filosofia ovat lopulta vain toisiaan täydentäviä näkökulmia yhteisesti koettuun todellisuuteemme. Erinomainen esimerkki tästä on kansallisfilosofimme J.V. Snellman, jonka väitöskirja käsitteli Hegelin filosofiaa, joka valtion ylimpänä raha-asioiden hoitajana hankki Suomelle oman rahayksikön markan ja joka oli myötävaikuttamassa suomen kielen asemaan ja Suomen kansan kehitykseen kohti suvereenia itsenäistä valtiota.