Taidot opetuksen sisältönä ja tavoitteena

Lasten ja nuorten siirtyminen ja kiinnittyminen aikuisten maailmaan tapahtuu turvallisimmin taitojen ja osaamisen kautta. Integraalit ja derivaatat ovat tärkeitä monilla aloilla, ei vain tekniikan, mutta myös luonnon- ja kauppatieteiden aloilla. On nuoria, jotka omaksuvat tunnilla kaiken tarvittavan ja moni saa motivaatiota lisäävää tukea omilta vanhemmiltaan. Valitettavan monelta puuttuu kuitenkin tuki ja motivaatio sekä kyky omaksua abstrakteja asioita ala-asteikäisenä.

Kielten opetuksessa sanaluokkien, taivutusten, pilkkusääntöjen ja aikamuotojen tankkaaminen luokittelee oppilaat nopeasti kielellisesti lahjattomiin tai tukiopetusta tarvitseviin. Liikunnassa tilanne kärjistyy entisestään, koska pääsääntöisesti hyvin toimeentulevissa perheissä vanhemmat huolehtivat niin omista kuin lastensa ravintotottumuksista ja liikuntaharrastuksista, mutta painoindeksien ylärajalla kipuilevat lapset joutuvat julmalla tavalla kohtaamaan erilaisuutensa ikätovereihinsa nähden. Taide- ja taitoaineissa abstraktin ajattelun kehittymättömyyttä voi korvata muilla lahjakkuuden osa-alueilla, mutta vain rajallisesti. Näiden aineiden osuus perusopetuksessa on kuitenkin jäänyt marginaaliseksi.

Tasa-arvoinen koulu on todella tasa-arvoinen vasta kun kotiolosuhteiden väliset erot oppilaiden kesken on kyetty eliminoimaan koulumenestyksestä. Tähän voitaisiin päästä luopumalla oppiainejaosta, joka ei nykymuodossa tuota ongelmia niille oppilaille, joiden kotona käytetään aikaa lukemiseen, laskemiseen ja kaikkeen siihen mikä vahvistaa oppilaan motivaatiota ja kykyä selviytyä eri aineiden osaamisvaatimuksista. Käytännössä tähän on mahdotonta päästä nykyisen perusopetuksen rakenteilla ja oppiainesisällöillä. Sen vuoksi on otettu käyttöön sanapari mahdollisuuksien tasa-arvo eli tavoitetila, jossa jokaiselle taataan tilaisuus oppia lähtökohdistaan riippumatta.

Yhteiskunnan kokonaistoimivuuden kannalta mahdollisuuksien tasa-arvon takaava koulutusjärjestelmä ei kuitenkaan välttämättä toimi kovin hyvin. Ne, joilla on mahdollisuus, mutta eivät sitä kykene erinäisistä syistä käyttämään hyväkseen, jäävät jalkoihin työ- ja jatko-opintopaikkoja jaettaessa. Oppiainejaosta luopuminen poistaisi oppilaiden pelot omasta osaamisestaan, kun opetuksen oppiaine- ja arvosanakeskeisyys lakkaisi hallitsemasta ajatteluamme. Lasten ja nuorten tulisi saada koulusta vahvuuksia työelämässä ja myöhemmissä opinnoissa selviämiseen eikä vain tulla arvioiduiksi sopimuksenvaraiseen jakoon perustuvien opintokokonaisuuksien omaksumisesta.

On kaikkien etu nostaa taidot opetuksen keskiöön. Taidot kiinnittävät nuoren kaikkein tehokkaimmin siihen todellisuuteen, jossa he joutuvat loppuelämänsä viettämään. Mitä tarkoitan taidolla? Arkisessa yhteydessään kysymys taidosta tulee esiin työtä haettaessa. Työnantaja tarvitsee johonkin tehtävään henkilön, joka hallitsee kyseisen asian eli kykenee tuottamaan tarvittavan palvelun tai edistämään jotain asiaa työnantajan edellyttämällä tavalla. Tyypillisesti vasta koulunsa päättänyt nuori ei kykene vakuuttamaan työnantajia taidoillaan, vaan työnantajan on nähtävä nuoressa potentiaalia oppia tarvittavat asiat sekä työhön perehdytyksen yhteydessä että sen jälkeen työtä tehdessä.

Perusopetuksessa ja edelleen yleissivistävässä toisen asteen lukio-opetuksessa oppiaineiden kautta saavutettavat taidot, kuten kielitaito tai matemaattiset taidot ovat välineellisiä taitoja, joita voi hyödyntää työelämässä tarvittavien alakohtaisten taitojen yhteydessä. Oppiainejako on historiallisen kehityksen tulos, jonka juuret ulottuvat aina antiikin Kreikkaan saakka. Muuttuvassa maailmassa, jossa kaiken tavoitteena on kehittyä aina vain paremmaksi, ei kuitenkaan voida nojata yksin pitkään historialliseen taustaan vaan jokaisen on kyettävä uudistamaan omia toimintatapojaan ja ajatteluaan. Kreikkalaiset filosofit toki pohtivat taitoja ja jaottelivat niitä esimerkiksi henkistä ja fyysistä osaamista vaativiin sekä sellaisiin, jotka edellyttävät tekijän tietoa tai teoreettista ymmärrystä asioiden takana vallitsevista lainalaisuuksista. Uudella ajalla saksalainen filosofi Martin Heidegger on pohtinut ihmisenä olemisen keskeisiä kysymyksiä ja siihen liittyen käden taitoja ja kehon merkitystä ajattelun jatkeena.

Nykyaika asettaa nuorille kovat vaatimukset eikä työn saanti tai elämässä alkuun pääseminen tahdo kaikilta onnistua. Kohtuuttoman suuri osa, noin joka viides, nuorista miehistä on Suomessa ilman työtä tai opiskelupaikkaa. Oppiainejaon poistaminen ja siirtyminen taitojen opettamiseen voisi auttaa jarruttamaan nykykoulun aiheuttamaa segregoitumiskehitystä. Mitä nämä taidot sitten voisivat olla ja kuinka niitä voisi koulussa opettaa?

Otan esimerkin läheltä sitä ihmisryhmää, joka tällä hetkellä maksaa kovinta hintaa hukkaan heitetyistä kouluvuosistaan. Ensimmäinen järkytykseni aloittaessani aikoinaan ensimmäistä opettajansijaisuuttani oli varttuneemman kollegani tyrmäävät puheet erään kolmasluokkalaisen pojan heikosta koulumenestyksestä ja väheksyvät lausunnot hänen vanhempiensa käytöksestä. Pohdin vain itsekseni, että koulunkäynti on pojalle kovin haasteellista eikä koululla ole hänelle liikuntatunteja lukuun ottamatta tarjota paljoakaan onnistumisen kokemuksia. Arvelen hänen ehkä myöhemmin jatkaneen alalla jota kohtaan hän jo silloin tunsi mielenkiintoa, nimittäin kaksipyöräisten parissa.

Pojalla, nimeltään Timo, olisi nähdäkseni ollut huomattavasti paremmat edellytykset selviytyä koulussa, jos häntä irrallisten oppiaineiden sijaan olisi jo perusopetuksessa alettu perehdyttää urheilijan tai mekaanikon ammatin perusteisiin. Timo olisi tutustunut numeroiden, fysiikan ja geometrian maailmaan kuutiotilavuuksien, rengaskokojen ja nopeus- tai kierroslukumittareiden kautta. Historiasta hän olisi tullut tietämään roomalaisten sotavaunujen rakenteen ja niissä käytettyjen pyörien valmistukseen liittyvät yksityiskohdat ja kenties valmistanut oman vaununkin, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Kieliä hän olisi oppinut kulkuneuvojen ja niiden voimanlähteiden käyttöohjekirjojen ja oppaiden avulla. Lopulta hänen taitojensa sallittaisiin kehittyä omakohtaisessa työskentelyssä niiden asioiden parissa, joista hän on aidosti kiinnostunut. Timoa tuskin olisi tarvinnut moittia motivaation puutteesta.

Onko perusopetuksessa mahdollista tarjota taitojen opiskelua yksilöllisten kiinnostusten mukaan? Aivan rajattomasti ja mihin tahansa taitojen alalajeihin erikoistuen se tuskin ainakaan pienten paikkakuntien kouluissa olisi mahdollista. Aina voi kuitenkin luoda tosielämää muistuttavia olosuhteita, joissa koululaiset voivat kartuttaa taitojaan oikeaa työtä simuloivien harjoitusten avulla. Monissa eri ammateissa tarvittavien taitojen kartuttamista voidaan luovia ratkaisuja hyväksi käyttäen edistää keskeisenä perusopetuksen sisältönä ja tavoitteena. Opettajina jo toimiville ei tuota suuriakaan vaikeuksia uudistaa työtapojaan ja täydentää opintojaan perehtymällä keskeisimpien ammattialojen perusosaamisvaatimuksiin. Opettajankoulutuksessa voidaan suoraan lähteä kehittämään taitojen ja oppiaineiden saumatonta yhteensovittamista. Yleissivistyksen puolesta ei myöskään tarvitse olla huolissaan, sillä sitä ei sellaisenaan edes ole olemassa. Kaikki se, mitä me olemme yleissivistyksellä oppineet ymmärtämään, liittyy saumattomasti jollain tavoin niihin taitoihin, joiden kanssa koululaiset voivat tulevaisuudessa siirtyä työelämään ja jatko-opintoihin. Nykymuotoinen koulu oppiainejakoineen ja oppilaiden motivaatio-ongelmineen jää yhdeksi askelmaksi sivistyshistoriaamme sillä hetkellä kun siirrymme uudelle tasolle tulevien sukupolvien elämän tielle valmentamisessa eli kokonaisvaltaisten hyödyllisten taitojen oppimiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.