Kasvua vai kehitystä?

Suomi on sivistyksen edelläkävijä ainakin siinä mielessä, että maamme tuottaa verraten lyhyestä teollistumisajanjaksostaan huolimatta huippuluokan teknologiaosaamista. Puusta opittiin tekemään selluloosaa ja vientiin paperia. Kumisaappaat jäivät jalkoihin kun opittiin valmistamaan kautta maailman himoittuja puhelimia. Sitten lähtivät lentoon vihaiset linnut ja syntyi aivan uusi teollisuudenala. Tämän vakuuttavampaa ansioluetteloa teknologiaosaamisen puolelta on vaikea kuvitella. Sivistys ja aineellinen kasvu nivoutuvat nuoren maan tarinassa täydellisesti yhteen.

Länsimaisen sivistyksen juurilla antiikin Kreikassa filosofit pohtivat kosmogonioita ja maailman järjestystä. Yhteiskuntaa haluttiin kehittää harmonisesti siten, että yhtä lailla tieteet kuin taiteet rikastuttaisivat kansalaisten elämää. Kenenkään ei tulisi kokea epäoikeudenmukaisuutta vallanpitäjien taholta ja jokaisen tulisi kyetä toimimaan yhteisönsä hyväksi itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Filosofit kilvoittelivat ajatustensa voimalla tuoden esiin käsityksiään siitä minkälaisten hyveiden mukaan eläminen takaisi kaikille onnellisimman elämän sekä minkälainen olisi kestävin ja harmonisin suhde luontoon. Pyrittiin luomaan olosuhteet hyvälle elämälle eikä pysyvälle muutokselle.

Huomisen Suomesta kaavaillaan, ei vain teknisen osaamisen huippumaata, vaan teknologista supervaltaa, jossa herkintä kasvuvaihettaan taapertavat nassikat koodailevat toisilleen hauskoja pelejä tai ohjelmoivat omia leikkirobottejaan. Ryhmä Hau -robotit heräävät lelulaatikossa henkiin ja ryhtyvät keinoälynsä avulla seikkailemaan lastenhuoneen lattialla ihmislasten iloksi. Ihmisiä palveleva ja ihmisten elämänlaatua parantava teknologia tulee johtamaan ennennäkemättömään kansantalouden kasvuun. Ilmastonmuutokseen, liikakansoitukseen tai ravinnon ja energiavarojen loppumiseen löydetään ratkaisukeskeisten teknologisten menetelmien ansiosta kestävät ratkaisut, koska niin on tähänkin asti tapahtunut. Kaikki tämä on mahdollista, koska me haluamme.

Demokratia tuli mahdolliseksi, koska haluttiin uudistaa hallintoa ja tiede, koska aloimme ajatella itsenäisesti sekä hankkia omaan järkeemme ja havaintoihimme perustuvaa tietoa maailmasta. Mikään ei enää estä teknologisia utopioitamme toteutumasta ellei sitten sattuma puutu peliin. Monimutkainen yhteiskunta, arvaamaton luonto sekä ihmisluonteen heikkoudet muodostavat cocktailin, jonka ei-toivotuista yhteisvaikutuksista on jo selviä merkkejä ja jonka lopullisilta seurauksilta tekee mieli ummistaa silmät. Vain se jää askarruttamaan, että miksi haluamme jatkuvaa kasvua ja epävarmuutta emmekä vain hyvää ja harmonista elämää, kun tarvittava osaaminen kuitenkin on olemassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.