Demokratia Nyt

Mitähän mieltä Solon, Kleisthenes ja muut antiikin viisaat mahtaisivat olla demokratioidemme nykytilasta? Vastaavatko Yhdysvaltojen, Venäjän ja muiden Euroopan maiden demokratiamallit lainkaan sitä ajatusta ihanteellisesta vallanjaosta, jota kreikkalaiset tavoittelivat irtautuessaan suvereenien yksinvaltiaiden otteesta reilut kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten?

Kysymys demokratian tilasta ja toimivuudesta tuntuu taas ajankohtaiselta, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron nousi valtaan kansanliikkeen turvin perinteisen puoluejaon ulkopuolelta ja Suomessakin ihmisten kiinnostus puolueisiin rakoilee. Viimeksi kotimaisen päätöksentekojärjestelmämme kyseenalaisti kansanedustaja Hjallis Harkimo, joka erosi Kokoomuksesta ja perusti kansanliikkeeksi kutsumansa Liike Nyt ry:n.

Demokratian syntyyn vaikuttivat aikoinaan maallistuminen, kaupungistuminen sekä rationaalisen ajattelun ilmaantuminen. Kun sanotaan kliseisesti, että demokratia on tunnetuista vallanjakomuodoista paras, ei sitä välttämättä kuitenkaan ole helppoa perustella enää tämän päivän maailmassa. Platonin luonnostelemassa ihannevaltiossa kaavailtiin eliitin kouluttamista eroon ahneudesta ja myötätuntoiseksi köyhiä kohtaan. Antiikin uudessa henkisessä ilmapiirissä alkoivat kuitenkin hyveellistä ja kohtuuden mukaista elämää edustavat arvot pikku hiljaa jäädä unholaan. Nykyisin ollaan jo siinä tilanteessa, että vain kaikkein varakkaimmilla on käytännössä mahdollisuus tulla valituksi poliittisiin luottamustehtäviin ja valituksi tultuaan voi jopa Harkimon kaltainen miljonääri kokea itsensä ulkopuoliseksi ja vailla vaikutusmahdollisuuksia olevaksi.

Taloudellinen menestys näyttää jakavan ihmisiä entistä korostetummin niihin, jotka ovat vauraita ja haluavat elämäänsä lisää vaurautta sekä niihin, joilla vaurastumiseen ei erinäisistä syistä ole mahdollisuutta tai joille kohtuullinen toimeentulo riittää. Miten tästä demokraattisen yhteiskunnan mahdollistamasta epäkohdasta päästäisiin eteenpäin?

Vallanjakoperiaatteita voitaisiin uudistaa esimerkiksi valtiomies Solonin ”eunomista” tasapainomallia mukaillen. Varakkailla on hyvät taloudelliset toimintaedellytykset eikä heidän rikastumisestaan ole haittaa vähävaraisille, joten heidän omaisuudensuojaansa ei ole tarvetta puuttua. Sen sijaan olisi hyvinkin perusteltua, että he jättäytyisivät täysin politiikan teon ulkopuolelle omaisuuttaan kartuttamaan. Politiikkaan osallistuessaan heidän intresseissään kun kuitenkin olisi laatia sellaisia lakeja, jotka edistävät heidän rikastumistaan entisestään.

Taloudellinen ja poliittinen valta olisikin nykyoloissa järkevintä erottaa toisistaan ja asettaa toistensa yhteiskunnallisiksi vastinpareiksi. Tasapainotilan säilyttäminen näiden vallan muotojen välillä turvaisi yhteiskunnan kokonaisedun eikä vähävaraisten toimeentuloa, ympäristöä, eläinten oikeuksia tai muitakaan ei-materiaalisia ihanteita puolustavien ole tarvetta ryhtyä kapinoimaan. Poliitikkojen intresseissä tulee tärkeimpänä olla pyrkimys luoda hyvää elämää tasapuolisesti ylläpitävät yhteiskuntarakenteet. Paradoksaalista kuitenkin se, että vaikka tuntisimme demokratiaa paremman järjestelmän, tuskin mitkään olosuhteet saisivat meitä hylkäämään nykyisen mallin tai edes muuttamaan sitä merkittävästi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.