Hyvinvointivaltio 2.0

Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on niittänyt maailmanmainetta jo viime vuosisadan alkupuolelta saakka. Teollistuminen ja kaupungistuminen johtivat Skandinavian maat ennennäkemättömään hyvinvointiin, jonka hedelmät jaettiin oikeudenmukaisesti väestön kesken. Ihmisten toimeentulo perustui heidän tekemäänsä työhön ja ihmisen arvo määrittyi heidän tekemänsä työn vaativuuden mukaan. Suurimman vastuun kantajat palkittiin korkeimmilla palkoilla, mutta heistäkin välitettiin, jotka jäivät työvoiman ulkopuolelle. “Ketään ei jätetä!” kuvastaa pohjoismaista solidaarisuutta.

Kolmannen vuosituhannen alussa teknologinen kehitys mahdollistaa siirtymisen uudelle tasolle: pohjoismaisen hyvinvointivaltion malliin 2.0. Keinoälyn ja robotisaation kehittyessä ja tullessa laajassa mitassa hyötykäyttöön poistuvat myös työn ja tulonjaon ympärille rakentuneet vallankäytön rakenteet tarpeettomina. Ihmisen tekemää työtä tarvitaan jatkossakin varmasti vielä jonkin verran, mutta suurin osa väestöstä voi jo ryhtyä miettimään millä täyttää päivänsä, kun työ ihmisen mittana ja arjen perustana häviää.

Hyvinvointivaltio 2.0:ssa ihmisiä on mahdotonta enää luokitella työtehtävien ja tulojen kautta, koska vain harvoille on tarjolla entisen kaltaista työtä. Oven takana odottavasta suuresta yhteiskunnallisesta muutoksesta ei vielä puhuta suureen ääneen. Syitä on useita, mutta monen kohdalla kyse voi olla halusta ummistaa silmänsä muutoksen edessä. Muutoksen väistämättömyyden tietävät ja tunnustavat näkevät siinä myös mahdollisuuksia henkilökohtaiseen hyödyn tavoitteluun, jolloin asioita ei omien intressien vuoksi haluta saattaa laajan yleisön tietoisuuteen.

Teknologinen vallankumous tulee muuttamaan olennaisesti poliittista kenttää. Vanhat tulonjaon kysymyksiin olemassaolonsa perustaneet puolueet häviävät elleivät kykene uudistumaan ja tekemään itsestään kiinnostavia työn tekemisestä vapautuneen väestön silmissä. Demokraattisen järjestelmän säilyminen turvaa yhteiskuntarauhan ja jatkossakin oikeuden henkilökohtaiseen omistukseen ja varallisuuteen. Tässä hetkessä työn ulkopuolella olevat muodostavat syrjityn vähemmistön, jolla on hyvin vähän oikeuksia ja mahdollisuuksia puolustautua. Tulevaisuudessa ja riittävän suureksi kasvettuaan voi työstä vapautuneiden joukko yhdistyä ja muodostaa keskuudessaan niin merkittävän poliittisen voiman, että sille ei tuota ongelmia taata hyvinvoinnin tasaisen ja oikeudenmukaisen jakautumisen koko väestön osalle.

Isommassa kuvassa näyttää siltä, että reilun parin tuhannen vuoden länsimaisen sivistyskehityksen seuraavassa vaiheessa onkin vuorossa paluu juurille. Kylmässä pohjolassa tulee teknologisen kehityksen myötä mahdolliseksi alkaa nauttia joutilaisuudesta välimerelliseen tapaan. Voimme esimerkiksi antiikin filosofien tapaan ryhtyä pohtimaan elämän tarkoitusta, omaan tyyliimme ja ilmanalaamme sopien, saunassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.