Mikä on koulutuksen plan B?

Eduskuntavaalien jälkeen on tapana laatia ja hyväksyttää hallitusohjelma, jota toimeenpannaan vaalien välillä. Perusopetuksen opetussuunnitelmaa ei samassa aikataulussa uusita, mutta kuitenkin aika ajoin. Hallituksella on oppositio, johon kuuluvat puolueet tapaavat esitellä vaihtoehtoisia hallitusohjelmia. Opetuksen puolella vastaavaa keskustelua ei käydä, vaan oppositio, jos sitä edes on, kirjoittaa satunnaisia mielipidekirjoituksia, joiden sisältö unohtuu lukijoilta viimeistään seuraavana päivänä.

Opetuksen toisenlaiselle järjestämiselle esitetään harvoin, eikä oikeastaan koskaan, mitään konkreettista vaihtoehtoa. Tutkijat ovat kuitenkin Pisa-tutkimusten yhteydessä todenneet suomalaisten koululaisten jakautuvan entistä selvemmin koulussa pärjäävien tyttöjen ja huonommin menestyviin poikien joukkoihin. Syytä ei tiedetä. Yksi syy tietämättömyydelle voi olla ajatusvirhe, jonka mukaan perusopetuksen mielletään olevan yhtä ja tarkoittavan samaa kuin tasa-arvo ja korkealaatuinen opettajankoulutus. Näitä perusdogmeja ei haluta ääneen lähestyä saati arvostella, koska ne perustuvat tärkeimpiin kansallisiin arvostuksiimme. Niihin nojaten on vallitsevaa järjestelmää aina puolustettu.

Haastan kuitenkin ajatusleikkiin, jossa visioidaan vaihtoehtoista opetussuunnitelmaa. Voidaanko ajatella, että tasa-arvo tyttöjen ja poikien oppimisen osalta toteutuisi nykyiseen verrattuna paremmin, jos oppiainepainotus olisikin täysin päinvastainen kuin tällä hetkellä? Jos taide- ja taitoaineet muodostaisivatkin liikunnan ohella koulupäivien pääasiallisen sisällön.

Vaihtoehtoinen koulupäivä sisältäisi vapaasti valiten liikuntaa, piirustusta, maalausta, sekä kädentaitojen harjaannuttamista tekniikan eri aloilla, ompelemista, puun-, muovin ja metallintyöstöä. Ruoanlaitto, siivous ja käytännön ensihoitotaidot nivottaisiin niin ikään koulupäivien ohjelmaan.

Milloin sitten opittaisiin lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja jokien sekä presidenttien nimet? Väitän, että edellisessä kappaleessa mainitsemieni alojen asiantuntijat ja tutkijat kykenisivät helposti osoittamaan kuinka kirjaimet, sanat, numerot sekä alan kehitys maailman sivu liittyvät kyseisiin oppiaineisiin. Liikunnassa mitataan nopeutta, pituutta ja montaa muutakin asiaa numeroin. Piirtäminen ja maalaus sisältävät historiatiedon ohella runsaasti geometriaa eli kuvattavien asioiden suhteita ja mittakaavaa. Tekniikan osa-alueet opettavat piirtämisen ja numeroiden lisäksi fysikaalisia ja kemiallisia tosiasioita, esimerkiksi polttomoottorin toimintaan liittyen. Listaa vaihtoehtoisen opetussuunnitelman konkreettisiksi sisällöiksi voisi jatkaa helposti kymmeniä sivuja.

Kuvitellaanpa vielä, että perusopetuksen järjestämisen voisi kilpailuttaa samaan tapaan kuin ammatillista koulutusta, niin kunnat voisivat omien tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti valita myös noudatettavan opetussuunnitelman. Opettajankoulutuslaitokset eivät kouluttaisikaan opettajia enää vanhanaikaisiin oppiaineisiin, vaan heistä tehtäisiin laaja-alaisia osaajia, joille ei tuottaisi ongelmia opettaa numeroita vaikka korkeushyppytelineestä.

Olisiko aika tunnustaa, että nykyisenlainen koulujärjestelmä oppiainejakoineen, niin meillä kuin maailmallakin, edustaa vanhanaikaista ajattelumallia, joka erkaantuu päivä päivältä enemmän arkielämän ja koululaisten tarpeista. Takertuminen vanhentuneeseen kasvatusajatteluun maksaa meille tällä hetkellä viidenneksen ikäluokan nuorista miehistä, jotka eivät selviä perusopetuksen jälkeisiin opintoihin, keskeyttävät ne eivätkä myöskään työllisty. Onko kyse kohtuullisesta uhrauksesta suuremman joukon puolesta ja kuka takaa, että hinta ei tästä enää nouse?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.