Valoa ja varjoja

Pohdin pursiseuran sysimustan syksyisen yövahtivuoron aikana valoa, valaistusta ja valaistumista. Näin saarelta vilkkuvia valoja ulkomeren suunnassa, jotka kertovat öiseen aikaan vesillä liikkuville sen, missä on turvallista ajaa. Kantakaupungin suunnassa maisemaa muokkasivat katuvalot sekä satunnaisen hälytysajoneuvon siniset välähdykset. Saaressa ei juuri muuta valaistusta ollut kuin laitureiden kulkuvalot. Näkymä on täysin erilainen verrattuna siihen mitä päivällä näkyy. Yönavigointiin perehtymätön veneilijä olisi totaalisen hukassa pimeän aikaan vesillä liikkuessaan. Kaupungin talot ja puut erottuvat toisistaan vasta aamun sarastaessa.

Jokainen on kuullut Platonin luolavertauksesta eli siitä, kuinka ryhmä ihmisiä istuu pimeässä luolassa ainoana tiedonlähteenään ulkopuolisesta maailmasta luolan seinään heijastuvat varjot. Epärealistiselta vaikuttavassa vertauksessa kuvitellaan, että olisi ihmisiä, joille varjot ja heidän itsensä ulkopuoliset olennot ovat täysin tuntematon ajatus. Varjot muodostavat näiden henkilöiden ainoan tiedonlähteen, jonka perusteella heidän käsityksensä maailmasta on muodostunut.

Luolavertausta käytetään havainnollistamaan ihmisen ymmärryksen rajallisuutta koskien todellisuuden perimmäistä luonnetta. Ihminen on käynyt kuussa, selättänyt monta aiemmin tappavaa sairautta ja kehittänyt tieteellisesti hyväksyttävän selityksen maailmankaikkeuden alkuhetkelle. Tietämyksemme asioista karttuu jatkuvasti, mutta vielä emme lähetä ihmisiä muille planeetoille, kuolemme yhä monipuolisesti erilaisiin tauteihin, kiistelemme alkuräjähdysteorioista ja esitämme vaihtoehtoisia näkemyksiä.

Kieleemme on kehittynyt ilmauksia, kuten ”asia on vielä hämärän peitossa”, ”tuoda lisävalaistusta ja katsoa asioita toisessa valossa”. Ne luonnehtivat käsityksiämme tiedosta. Vastaavasti oppimisteoreetikot puhuvat todellisuutta koskevan kuvan tarkentumisesta tiedon ja ymmärryksen karttuessa.

Onko loppujen lopuksi olemassa mitään pysyvää ja kiistatonta todellisuutta tai ideamaailmaa, jonka jonain päivänä onnistumme paljastamaan? Mitä ovat ne hahmot, jotka heittävät varjojaan Platonin luolan seinälle? Kenties jonkinlainen nukketeatteri, jota joku tuntematon taho pyörittää? Totuus muistuttaa myös sipulia, josta kuoritaan aina päällimmäinen vanhaa tietoa edustava lehti, kunnes mitään ei ole jäljellä. Mihin katosi totuus? Monet löytävät totuutensa uskonnoista, mutta useita ei voisi vähempää kiinnostaa. On vaativa vaihtoehto hyväksyä mahdollisuus siitä, että emme ehkä tule koskaan tuntemaan niin sanottua lopullista totuutta ja että Platonin ideamaailmaa tai sen uskonnollisia vastineita ei ole olemassa. Pimeässä yössä tuntee helposti olevansa yksin maailmaan heitettynä.

Päätimme lasten ja nuorten tulevaisuudesta

Lapset ovat aikuisten muovailuvahaa. Heistä pyritään valmistamaan aikuisten toiveiden mukaisia uusia aikuisia ilman, että heiltä kysytään mitään. Näin on aina ollut ja tulee olemaan, sillä aikuiset tietävät paremmin.

Platon luonnosteli mallin ihanneyhteiskunnaksi, jossa lapset otetaan valtion hoitoon kasvatettaviksi ja koulutettaviksi. Platonin kasvatusideologia edustaa totalitääristä mallia, jossa kasvatus on annettu pois ydinperheen ulottumattomiin. Nuorille taataan ammatti, josta on valtiolle hyötyä ja johon lapsen omat lahjat parhaiten näyttävät sopivan. Aristoteleen filosofian mukaan ihmisen tulee itsenäisesti pyrkiä kehittämään teoreettista ajatteluaan ja noudattaa sen mukaisia hyveitä elämässään.

Kasvatus ja koulutus pohjautuvat Suomessa ja monissa muissakin maissa Aristoteleen vaikutteiden mukaisesti teoreettisesti laaja-alaisten valmiuksien kehittämiseen. Suomalaisen koulun saavutuksena pidetään näiden kahden antiikista juontavan ideaalin yhdistämistä. Lapset osallistuvat valtion ohjaamaan ja kuntien järjestämään koulutukseen, joka ei kuitenkaan Platonin ajatuksen tapaan pyri ohjaamaan lasta hänen kykyjään ja taipumuksiaan vastaavaan ammattiin. Elinkeinoelämä ja valveutuneet vanhemmat vaativat tosin julkisin varoin ylläpidetyltä koulutukselta kansainvälisyyttä ja huipputeknologian korostamista, koska niihin liittyvien taitojen uskotaan tuovan etua tulevaisuuden työelämässä. Hyvin toimeentulevat perheet voisivat toki helposti järjestää jälkikasvulleen yksityiskouluja tai siirtää lapsensa kotiopetukseen. Molemmat vaihtoehdot ovat sallittuja Suomessa, vaikka yksityiskoulujen perustaminen on valtion koulutusmonopolin toimesta tehty lähes mahdottomaksi.

Miltä suomalainen koulu näyttäisi, jos se olisi toteutettu Platonin ihanneyhteiskunnan tavoitteiden mukaisesti? Peruskoulussa opittaisiin käytännöllisiä ja hyödyllisiä asioita eli sellaisia taitoja, jotka edistävät tai varmistavat työllistymisen jollekin ammattialalle. Koulun alkaessa jokainen lapsi testattaisiin ja hänet ohjattaisiin jollekin yhteiskunnan näkökulmasta tärkeälle linjalle oppimaan perustaidot kyseiseltä ammattialalta. Lukemisen ja laskemisen opettelu nivottaisiin ammattiin liityvien taitojen opetuksen yhteyteen. Linjoille sijoituttaisiin oppimaan esimerkiksi terveydenhoitoa ja hoivatyötä, tekniikkaa tai markkinointi- ja palvelualoja. Taiteisiin, historiaan ja sivistyksen piiriin kuuluvat asiat opitaan niinikään osana omaa ammattia. Lapset olisivat myös motivoituneita oppijoita, kun omat taipumukset sekä kiinnostus alaan edistävät asioiden oppimista.

Platonin ajattelun mukaisesti jokainen nuori ohjautuisi suoraan ammattiin eikä nuorten aikuisten tarvitsisi enää viettää välivuosia pohtiessaan mitä haluaisivat aikuisena ryhtyä tekemään. Aristoteleen vaikutteiden mukaan kehittynyt koululaitos saa nuoret teoretisoimaan ja pohtimaan ilmiöitä. Aikaa kuitenkin kuluu ja lopullinen ammattiin sijoittuminen siirtyy monilla varhaiseen aikuisuuteen. Suomella on hyvinvointivaltiona vielä varaa tarjota ilmaista kasvatusta ja koulutusta kaikille. Monet hyödyntävät näitä etuja jopa parinkymmenen vuoden ajan.

Maailma on muutoksessa ja Suomen valinta koulutuksen ja kansainvälisen kilpailun haasteissa perustuu nykyisen asiantilan säilyttämiseen. Tunnustamme koulutuksen merkityksen globaalimarkkinoilla ja olemme varmoja siitä, että emme tule tarvitsemaan minkäänlaista vaihtoehto B:tä. Säilyttävä ratkaisu voi toimintaympäristön muutoksista eli kilpailijoiden valinnoista riippuen kuitenkin johtaa taantuvan ”Slow Life”-Suomen syntyyn tai jos onni suosii pystymme säilyttämään kilpailuasemamme. Aikuiset ovat tehneet päätöksiä ja niiden varaan on lastemme ja nuortemme tulevaisuutensa rakennettava.