Sokrateesta Linkolaan

Valtavirrasta poikkeavia marginaali-ihmisiä on ollut aina. Antiikin filosofihahmoista tunnetuin, Sokrates, tuomittiin kuolemaan myrkkymalja juomalla. Aikamme radikaaleimpiin suomalaisiin ajattelijoihin kuuluvasta Pentti Linkolasta on julkaistu elämäkertateos, joka on herättänyt laimeahkoa keskustelua mediassa.

Molemmat ajattelijat ovat haastaneet kanssaihmisiään näkemään arkipäivän itsestäänselvyyksien yli. Sokrates haastoi keskustelukumppaneitaan kysymyksin. Sokrates katsoi, että ei itse tiedä mitään, mutta tenttasi muilta tietoa ajatustemme kirkastamiseksi. Linkola puolestaan esiintyy tietävänä profeettana sanoen suoraan kuinka asiat ovat. Niin Sokrates kuin Linkolakin ovat herättäneet mielipahaa aikalaistensa keskuudessa. Edellinen sen vuoksi, että ei omasta mielestään tiennyt mitään ja jälkimmäinen, koska tietää liikaa. He ovat molemmat kokeneet vallanpitäjien ja tavallisen kansan taholta vihamielisyyttä tai mitätöivää asennoitumista.

Tiedämme Sokrateen ärsyttäneen vallanpitäjiä sen vuoksi, että hän pyrki vaikuttamaan kansalaisten omiin ajattelutaitoihin. Kansalaisten sisäinen tai henkinen kehitys olisi pikku hiljaa voinut johtaa valtaapitävien etujen kyseenalaistamiseen ja vastustamiseen. Linkola puolestaan on suorasanaisesti vaatinut elämäntapaamme radikaalia muutosta. Monille tuttu on kuva netistä tai kehittämiskonsulttien esityksistä, jossa puhujapöntöstä kysytään yleisöltä, että ”kuka haluaa muutosta?” Kaikki nostavat kätensä innoissaan muutoksen puolesta. Seuraavassa kuvassa sama henkilö kysyy yleisöltä ”kuka haluaa muuttua?”, mutta yhtään kättä ei nouse. Sen paremmin Sokrates kuin Linkolakaan eivät ole muuttaneet maailmaa, mutta ovat lunastaneet paikkansa historiassa mielenkiintoisina valtavirtaa haastavina ajattelijoina.

Oman ajattelun ja omien arvojen kyseenalaistaminen ja uudistaminen voi nousta ratkaisevaksi tekijäksi ihmiskunnan selviytymisen tulevissa haasteissa. Linkolan tieteellissävytteinen ja ihmisarvoa vähättelevä argumentaatio kaikuu kuuroille korville. Sokrateen haastavampi vaihtoehto ei myöskään ole realistinen vaihtoehto nykymaailmassa. Harva viitsii vaivata päätään ja haastaa omia ajatustottumuksiaan maailmassa, jossa pinnallisten ajatusten ja tölväisyjen tulva virtaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jossa tosi ja epätosi riemukkaasti sekoittuvat mielikuvien ja mielikuvituksen maailmoihin. Geeneihimme sisäänrakentunut mukavuudenhalu ja pyrkimys säästää voimia vievät voiton. Eikö se työpaikan kehittämispäivä nyt mitenkään riittäisi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.